Agilityyn tutustuin ensi kertaa vuonna 2007 miettiessäni omaa koiraa ja valitsemassa omaa koirarotua. Hyvä ystäväni kisasi silloin medi2 luokassa parsonin kanssa. Olin ajatellut ottavani ensimmäiseksi koiraksi jackrussellin, mutta tämä parivaljakko sai pääni kääntymään
parsonrussellinterrieriin. 2008 maaliskuussa syntyikin ensimmäinen parsonini Milou. Miloun kanssa aloitettiin agilityyn tutustuminen vuonna 2009 keväällä pentukurssilla, jossa opeteltiin ihan vain esteitä. Siitä se sitten lähti. Milou on aina ollut vähän omanlaisensa, mutta kisasimme medi3 luokassa ja edustimme SM- kisoissa parsoneiden omassa joukkueessa vuonna 2014. Pitkän odotus toisesta koirasta vihdoin palkittiin ja maailmaan tupsahti ihanainen Misty 2013. (parson myöskin)
Mistyn otin ihan agilitykoiraksi. Mistylle päätin opettaa agilityn ihan toisella lailla, kuin mitä olin Miloun kanssa tehnyt. Misty osallistui nuorena jo agilityyn hallilla leikkimiseen ja fokukseen minunkanssa Miloun treenien ohella. Opetuksessa itse lajiin, käytin paremmilta opittua tarjoamisenmenetelmää, jolla saadaan enemmän koiran itsenäistä oppimista. Miloun jäädessä pikku hiljaaeläkkeelle, keskityin enemmän Mistyn kouluttamiseen ja kehitykseen. Osallistuimme 2015-2016erilaisille leireille, joilla oli laji harjoittelua ja samalla myös mentaalipuolen koulutusta. Olimmemukana myös Top-Teamissä vuonna 2019. Kisaaminen aloitettiin 2015 joulukuussa muutamalla hyppyradalla ja 2016 kevät menikin pentuja tehdessä. Paluu kisakentille teimme heinäkuussa 2016 ja siitä asti kisaaminen on ollut enemmän tai vähemmän tavoitteellista. Ensimmäisiin arvokisoihin pääsimme osallistumaan kesällä 2017 niin MJ-karsintoihin kuin myös SM-kisoihin. Nyt kotonani kasvaa uusi agilitykoira. Tsekin vahvistuksemme Mini. Mini on myöskin parsoni. Olen oppinut Miniä kouluttaessani uusia menetelmiä ja saanut uusia näkemyksiä nuorten koirien kouluttamisesta. Agility mennyt paljon eteenpäin tässä ihan muutamassa vuodessa, joka on aina hyvä asia. Mini täyttää kesällä 2v, mutta se ei todellakaan ole aloittamassa vielä hetkeen kisauraansa. Tämän kaverin kanssa olemme keskittyneet ihan perustaitoihin, joihin aina vähän lisätään jotain haastetta. Nuorten koirien kanssa pystyy yllättävänkin paljon tehdä asioita ilman esteitä.
Ammatteja on monia. Olen ravintolakokki, koulutettu hieroja ja leipuri. Tällä hetkellä teen yötyötä leipomolla Nurmijärvellä. Se minusta ja koiristani. Koulutuksissa mielestäni on tärkeää yhdessä koiran kanssa yhdessä tekeminen. Te olette koirakkoja tiimi. Koiralle treeni tehdään aina koiraa auttaen ja koiralle helpoksi. Jokainen treeni tehdään jokaisen koirakon tasoisesti. Treenaaminen pitää olla kivaa ja hauskaa vaikka tavoitteet olisivatkinmaajoukkue tasolla. Koulutuksissa tärkeintä on ohjata koiraa koiran linjoilla. Vähemmän ääntä,enemmän liikettä. Uskalla siis poistua mukavuusalueeltasi ja huomaat, että se kannatti.